Vaccaj: Tehtävä 13b

Esitysohjeet

O placido lienee harjoitus, jonka edessä melkein kaikki laulunopettajat tuntevat suurta epävarmuutta.

Syy tähän on monesti se, etteivät Vaccajn kommentit ole yhdenmukaisia pienten nuottien merkitsemisen kanssa. Melkein kaikissa painoksissa käytetään lyhyitä etuheleitä, ja sellaistenhan ei pidä estää päänuottia tulemasta täsmälleen iskulla. Vaccaj haluaa kuitenkin pidennyksen päänuottia edeltävään säveleen, jolloin se luonnollisesti tulee pienellä viiveellä.

Monet ovat epävarmuudessaan todennäköisesti luopuneet portamento-ajatuksesta ja yksinkertaisesti nähneet tämän jatkoharjoituksena laululle 8b. Siinähän ovat kaikki acciaccaturat sekunnin päänuottinsa yläpuolella (tahdit 8–9). Lyhyttä etuhelettä on voitu harjoitella myös neljän terssin, yhden kvartin, kahden kvintin, yhden sekstin, kahden septimin ja yhden oktaavin muodossa. Tästä syntyy kuitenkin helposti koominen jodlausefekti, kun ylöspäisissä intervalleissa annetaan päänuotin tulla iskulla.

Jotkut ovat ehkä aivan yksinkertaisesti suosineet pitkiä etuheleitä, koska ne antavat enemmän vapautta ”liukumiseen”.

Myös Metodo praticon julkaisijoiden on täytynyt tuntea itsensä epävarmoiksi. Iffertiä lukuun ottamatta kukaan ei uskalla esittää konkreettista ratkaisua. Iffert esittää rytmisen tulkinnan kuviosta, jossa on lyhyt etuhele ja kahdeksasosa, ollen sitä mieltä, että se pitää esittää osapuilleen kuten kolmaskymmeneskahdesosa ja pisteellinen kuudestoistaosa.

Ohjeita harjoitteluun

Harjoittele laulu hyvin rauhallisella tempolla – kahdeksasosa noin M.M. 56 – seuraavasti:

1. Laula melodia legatissimo sopivalla vokaalilla ilman kaikkia pikkunuotteja ja kaaria.
2. Lisää teksti.
3. Kokeile sitten lyhentää pikkunuotit etuheleiksi tahdeissa 1–7 ja 10–18. Huomaa jodlausvaikutelma.
4. Kokeile myös toteuttaa edellisen harjoituksen (tavalliset) portamentot sitomalla kaarilla kohotahdin seuraavaan säveleen. Haittana on täysin merkityksettömien sanojen korostuminen: o, con, e, del muun muassa.
5. Laula sitten kaikki pikkunuotit kuudestoistaosina, toisin sanoen pitkinä, painollisina etuheleinä.
6. Aikaista lopuksi päänuotit noin kolmaskymmeneskahdesosalla ja anna niiden saada paino.

Harjoittelutempossa täytyy hengittää runon jokaisen säerivin jälkeen. Lisää vähitellen tempoa (kahdeksasosa noin M.M. 84) ja pidä silloinkin neljä tahtia yhdessä.

Pehmeä crescendo kohti päänuottia edistää usein portamenton ”tiheyttä”.

Ajatuksia tulkinnasta

Portamento di sotto on luonteeltaan ”mielistelevä” ja ”makeileva”, eikä sitä pidä peitellä.

Vastakohtana annetaan tahtien 8–9 lyhyiden etuheleiden vahvistaa terroren ja spaventon luomaa kielteistä sisältöä?